Monmuotosija rytmihäerijöitä ja mehtämussiikkija

”Monmuotosija rytmihäerijöitä ja mehtämussiikkija” o permannostt laipioo kohe harmaaks kelottunnee hutteikko pelimanni soettosouvi. Täs hommass mehtämussiiki rytmihäerijöt tulleet soettopulika iänkutteiss. Ilmoi osues kohallee Holjonoomi suattaat soeto ohes huastaa lämpimiksee myös ummet ja lammet.

Vilpitö tahtitila holjonoomill o pittäät yllää kykkyy meiskata ja nakraa issellee – nii jot holjoilla silviisii lepposast etteepäi. Vaikk se isselle nakramine ei toiskaa yhtää lissää vuosii, nii eipähä Holjonoomi narisis kolotuksistaa jokahine minnuutti ko läävä oves ruostunt sarana. Ja sitte ko miu snaju alkaat haprastuu ja holhoilu ruppee hutajaa, ni mie ossaa silloki hörähellä ko vanha ruuna laitumell. Tälviisii miust ei tuu mittäätekemätö hönttö ja jot en ou moksiskaa vaik kaik ei mäne miu mau mukkaa. Näi se Holjonoomi saip kirassii persauksii ja läks turuill, toreill ja aitovierill soettopulikoije kanss. Perskutarallaa, siithä o jo yl yhetoist vue, ko Holjonoomi ens kerra ruttuuttel pulikkaa rintkall. Nii ne päivä köllikät limpsiit etteepäi nopiaa.

Supisuomalaist mehtämussiikkija soettopulikoill, muaemo monmuotosuuve puolest

Suome monmuotone muaemo ja mehtän peot o ain olnt Holjonoomill innon sytyke. Jot sen tähe mehtämussiiki iänkutteetki limpsiit mehtäst ja elukoije turpakäräjist, mut monest muustki villin luonno suhinoist ja pöhinöist. Holjonoomi pulikoije aines o kasvant tuol sumijaiste hutteikoiss ja siit lappilaine pulikkamestar tekkiit Holjonoomill soettopulikat. Mutt ussei assiit o Holjonoomi souvis iha nuriperi ja sillo mie koppaan kopraa iha oikee kusjaiste ontoks kovertama aastraalialaise soettopulikka ja ruttuutan sill rytmihäerijöt ilmoill. Mut yht kaikk. Sen tähe ko tän souvin sytty ja pulikat tulleet mehtästä, ni tenuskat joit Holjonoomi suap kärrättyy kassaa, männeet viimest ropova myöte Suome muaemo monmuotosuuve hyväks.

Mehtämussiikill ja pienill kielkakkaroill toivon ihten hörähtely piälle tarjuuvani keppeyttä kolotukse kans holjoileville, leppeyttä ressin ja läyhkeen kanss limpsiville ja äkäsille nii hyvvää olloo jot hypittäät. Jot jos sie tän souvi aikan tai koht siltää jälkihutinois koet joitai sykolookisii tahi vysiolookisii tuntemuksii ja jot oot äimän käkenä, ni ei mittää hättää. Ou vaa iha oma ihtes – laskeuvu kuitennii varoiks hetekalle potslojo – mut elä helkutissa ala hutajaa.



Se jot onk sitä hapan ko ruislimpputiinu vai hörähtellöökö suu pielest nakru ja syvämmest elämä illoo, vaikuttaat siihe kui kolottaat ja hatuttaat” Holjonoomi pappa


Roopuskat ja serttivikkaatit

Jaa jot miss kaikis paikoiss Holjonoomi o soettopulikoitaa ruttuuttant? No ootaha ni mie kerro. Kaikkii en ies muista, mutt ainaskii Kaustiste vestivaaleil, Jyväskylä suvi vestivaaleil, Lahe luonto vestivaaleil ja jot monill muill kans ja sitt kouluis er puolil suomee, messuloill, synttärpijois, erilaisill leireill, pikkujouluis nii ja jot hääpijois kans. No viel ois paljo paikkoi, mut antaat heijä oll. Ai nii, unohtuu meinas. Jot katuloil ja puistois kans, siell sun tääll ain helssinki kirkolt rovaniemel suakk, o Holjonoomi meiskant soettopulikoijesa kanss. Jot silviisii roopuskat ja serttivikkaatit o hankittu tätä souvii varte – turuiltt, toreiltt ja aitovieriltt.

Holjonoomi asjakaspalvelu

Supisuomalaist mehtämussiikkii hutteikko pelimanni losottaat kaikis kissoi ristiäisis. Jot jos essit siu pitoloihis jottai ennekokematont ja jot arvaamatontki mennoo, nii eiku kaiva vua se siu liäpäsyluur lyyssis taskust ja ala Holjonoomi papan kans yhteyvepittoo 0440 883 233, hutteikkopelimanni(a)gmail.com / Jussi Ristonmaa.

Jaa jot paljo tää siul kustantaat? No koha ies linikkapileti ja sumpit pihvaat. Mut tää ko ei o Holjonoomill tienestii, ni sen tähe sie voit kaivaa kuvettas ja tyrkätä viell tenuskoitt tuonne Suome luonno ja muaemo suojelurojektii. Siit se sitt lähteet – soettopulikat täräjää! Mut kuuleha – jos siul ei ou varraa laittaa tenuskoita suojaamaa ommaas ja muihe elämää, ni unoha koko assii ja oo niiku kaikk muutkii nuukat – kassele vuoa taivahalle ja visloo, jot niiko mittää ei ois tapahtuntkaa. Ja jot jos o tapahtuntki – ni sie et ainakaa tiijä siit mittää?

Liäpäse tuota vihriää kirjutust ni sie piäset muaemo rojektisivuill. Jot silviisii! Männä vuue kerräys toi 675 euroo ja ne lähtiit Suome WWF:n kyyvis Nepali isoill kissoill.

Ps. Takkuuta Holjonoomi ei souvist ennee sen tähe jakele, ko vaihtotakkuu suure kysynnä vuoks pit piättää jo uamupäiväl, vuonn 1958.


”A vot mist mie tiijä jot o Holjonoomi pappa? No siit, ko mie oun iha vissi jot tiijän kaik assiit – mut kukkaa ei kysy miult mittää” Holjonoomi pappa